Treeniä vaihteeksi

No mitä, meiän elämä on mennyt ihan villiksi. Tänään klo 9 reikäleipä aamulla oltiin taas agikentällä, tälläkertaa ns. koko perheen voimin. Mukana oli minun ja Hildan lisäksi siis Dino ja Arttu, sekä Sanni. Sanni on meidän auto, Nissan Sunny. Varsinainen koira-auto, boksi mahtuu juuri ja juuri takapenkille ja haisee pahalle (bensalenkkariamikselle) valmiiksi. No, eteenpäin se kulkee, eli minä pääsen treeneihin. Se kai on tärkeintä.

Ja sitten asiaan. Luppa teki treeniä, mitä nyt aamu-unisena koira (tai muija) pystyy tekemään. Rimat sen 50cm ja lelu- sekä namipalkka. Kahta erilaista radanpätkää, tässä kuva:

 Harjoituksessa 1. eli tuossa mustalla olevassa ei ollut mitään suuria ongelmia. Renkaan ja aidan välinen välistäveto ok. Kepit yllättäen ookoo (rakastan nykyisin tuota koiraa kun voin luottaa kepeillä siihen) ja loppukin ok. A:n alastulokontakti vino, kun en antanut käskyä tai meinnyt tarkistamaan sitä, etten olisi sen ja putken välissä, mutta otti kuitenkin. Kaksi toistoa riitti, kepit ohjasin vasemmalta. A:n ylösmenokontaktiakin ajattelin vinoksi mutta ei kuulemma ollut, vaikka en käskyttänyt. Kivaa :)

Kakkosharjoitus eli tuo punainen oli myös ok. 1. ja 2. väliin ehdin valssata ja 4-5 väliin tein hienon poispäinkääntymisen, vaikka ensin meinasin saada koiran pohkeille kun olin liian hidas. No sitten nopeutin omaa hommaa, koska pitää olla onnellinen että Hildakin on joskus nopea. Ja AAAAAA nyt tunnustan rakkauttani tuota koiraa kohtaan. KEPIT. Itse menin reilusti keppien vasemmalle puolelle ja Luppaeläinhän kepitteli. Tuli aika kovaa vauhtia kohti tuosta kutosaidalta, mutta kääntyi kuin kääntyikin hyvin keppien väliin ja jatkoi itsenäisesti loppuun asti, vaikka minä erkanin lopussa jo kauemmas kohti 8. aitaa. Välistäveto jälleen ookoo. Rengas oli korkea mutta hienosti pomppasi.

Ja mainittakoot nyt vielä, että tuntuu että Hilda on vihdoin oikeasti hoksannut miten ne kepit mennään, olin minä missä tahansa. Myös sen tekniikka on parantunut huimasti, nimittäin se alkaa jo hienosti pomppaamaan keppien välit eikä yritäkään enää ravaamalla. Onnellisuus.

Sitten DINO joka oli myös mukana. Hän ei siis koskaan ennen ole käynyt agilityssä koska rokotuksia ei vielä ole, mutta tänään otin sen mukaan kun oltiin aamuvuorolla ihan kaksin Tiian ja koirien kanssa. Dino meni siivekkeitten välissä olevan riman yli monta kertaa hienosti, käskyllä ja käsimerkillä :) Välillä Arttu piti pannasta kiinni ja välillä ohjasin itse siivekkeen yli. En nyt ole varma hoksasiko se mistä sitä namia saa, mutta hyvin pysyi minun perässä eikä karannut kentän laidalle Tiiaa tervehtimään.
Putkeen Dino meni myös, sellaiseen oikein mustaan ja pimeään. Ei pelännyt yhtään ja huomasi varmasti mitä pitää tehdä että saa namin. Hieno likka ! <3

Muuten ollaan Dinon kanssa tehty kotona paljon katsekontaktitreeniä, ruualla ja lelulla, sekä vähän istumista ja paikallaoloa. Remmikävely, luoksetulo ja kynsien leikkuu sujuu jo hienosti. Viikonloppuna ehkä taas tutustutaan trimmaussaksiin ja seistään pöydällä. Pesukaan ei olisi pahitteeksi kakaralle.