Pohdintaa ja kuvia

Viimepäivinä sairastellessani olen huomannut, että minulla on oikeasti hienot koirat. Arki niiden kanssa on helppoa ja molemmat ovat sopeutuneet hyvin kaupunkiin kohtuullisen pienessä ajassa. Siksi ajattelinkin kirjoittaa molemmista koirista listaa ja hieman pohdintaa, lähinnä itseäni varten, siitä, mihin tyttöjen kanssa nyt tulisi kiinnittää huomiota, ja mitkä jutut ovat menneet eteenpäin. Hilda on tauolla tokosta ja Dino opettelee elämään niinkuin kiltit koirakansalaiset yleensä.

Ensin tarkempaan syyniin vaikka Hilda 

• Viimeisin saavutus TK1. Toko on kisatauolla. Avoimen ja alokkaan juttuja saatetaan tehdä huvikseen, mutta enemmän aikaa ja voimavaroja käytetään nyt luitenkin muihin juttuihin. Nouto on edelleen hankalaa, mutta muuten avoin on käytännössä kunnossa, jos siis joskus vielä kisataan. 

• Agility on hildan äitiysloman jälkeen myös ollut hieman jäissä, mutta pikkutreenejä ollaan tehty ja kisat ovat ensi sunnuntaina. Aika tavoitteettomana mennnään, lähinnä kokeilemaan, onko koiralla intoa tauon jälkeen. Mennään vain hyppäreille, kun kontakteja ei olla ehditty treenata. Yritetään siis pitää hauskaa ja ennenkaikkea suorittaa kepit virheittä ! Talvi treenataan aktiivisesti ja kisataankin varmaan ainakin hyppäreillä. 

• Agilityyn liittyen yritän kasvattaa Hildan kuntoa juoksuttamalla sitä vapaana mahdollisimman paljon. Sen paino on nyt palautunut pennuista normaaliin neljääntoista kiloon eli kovemman rasituksen uskaltanee taas aloittaa. Ja toki myös omassa kunnossani olisi kasvatettavaa ;) 

• Käytöstavoissahan Hildalla ei ole mitään ongelmaa, mutta tänään törmäsin ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa Hilda rähisi remmissä toiselle koiralle. Ensimmäistä kertaa varmaan yli kahteen vuoteen.. Tilanne hämmensi minua niin paljon, että en edes huomannut komentaa Hildaa. Ja oli se itsekin omituisen välikohtauksen jälkeen melko nolona. Ohitettava koira oli musta isovillakoira, jolla oli yllään kahiseva sadepuku. Kadulla oli melko pimeää ja ohitustila pieni. Toinen koira lukitsi katseensa meihin jo kaukaa ja aloitti pöhinän ensin. Yleensä Hilda ei moisiin reagoi, mutta tämä oli poikkeus, enkä ollenkaan tiedä mistä johtui ! Jos joku keksii jonkun syyn niin saa ilmoittaa.

• Nuorempana Hildan pöhinäongelmana olivat sitä itseään isommat koirat, joita se kuollakseen pelkäsi. Se ongelma saatiin kuitenkin pois säännöllisellä agitreenillä. Pitää ehkä jatkossa pyytää Hilda seuruuseen jos sama koira tulee uudelleen vastaan.

Sitten ajatuksia Dinosta !

• Dino kasvaa hurjaa vauhtia ! Sen mitat ovat n. 35cm ja 6kg. Se kasvaa myös henkisesti ja on päivä päivältä fiksumman oloinen.


• Dinon sisäsiisteys on hyvällä mallilla ja ulos tarpeiden tekemisen juoni on selvästi mennyt perille. Yön aikana tai yli 5 tunnin koulupäiväni aikana D saattaa pissata paperille, eli pidättäminen on vielä hankalaa.

• Dino osaa leikkiä. Se on hienoa, mutta mun pitää olla varovainen, ettei se kyllästy minun kanssa leikkimiseen. Yhtäaikaa kuitenkin pitää yrittää leikkiä sen kanssa niin että sen vietikkyys pysyy yllä ja tuota ominaisuutta voi jatkossakin käyttää hyväkseen. Eniten D tykkää palloista ja minun agilitylapasista. Esimerkiksi lenkillä Dino ohittaa ihmiset hienoiten niin, että kun se ohittaessa katsoo minua, heitän sille lapasen, jota se sitten saa kantaa tai repiä minun kanssa :) Tänään huomasin, että kun ihminen tulee vastaan, D saattaa katsoa minua jo valmiiksi lelun toivossa. Jes. 

• Dino on hieman ääniyliherkkä. Se ei varsinaisesti pelkää, mutta säikähtää helposti kovia ääniä. Säikähdyksen jälkeen se kuitenkin palautuu nopeasti, eikä erityisemmin hae tukea minusta tai Hildasta. Yleensä se katselee ympärilleen ja yrittää etsiä äänen aiheuttajaa. Ennen varsinaisen mörköiän tuloa täytynee tehdä monenlaista ääniharjoituksia, ehkä jopa joskus tulevia taippareita silmällä pitäen. Tänään D kävi syömässä iltaruokansa jääkiekkokaukalon luona, jossa kiekot paukkuvat jatkuvasti kaukalon seiniin. Muutamaa kovempaa pamausta säikähti ja kääntyi ääntä kohti, mutta muuten söi rauhassa. Piakkoin sitten vaan starttipistoolia. 

• Tokoa Dino on tehnyt melko vähän (istu, maahan, paikka, tänne jne alkeet), mutta sosiaalistushommia ollaan tehty sitäkin enemmän. Vaikka lagotto ei ole arka koira, en halua ottaa riskiä, että minun koirastani tulisi edes varautunut. Mielestäni sellaisen koiran kanssa harrastaminen ei vaan ole kovin nautinnollista, vaikkakin mahdollista. 

• Ensimmäisenä viikkoinaan meillä Dino huusi kaikki automatkat boksissa, oli Hilda mukana tai ei. Nyt tilanne on rauhoittunut ja tyttö piippailee enää ensimmäiset 2min matkasta. Varalta kuitenkin olen jättänyt sen ruokkimatta ennen pidempää autoilua, siltä varalta, että sillä on matkapahoinvointia. Yritän seurailla tilannetta.


• Loppujen lopuksi D on kuitenkin kiltein pentu, johon olen ikinä törmännyt. Rauhallinen niin kotona kuin kylässäkin ja hyvätapainen remmissä. Tuhojakaan se ei juuri tee, mitä nyt omia lelujaan suolistaa. Myöskään liiasta äänenkäytöstä tuota pentua ei voi syyttää.

Loppuun kuva Hildasta, Dinosta ja Artusta tältä aamulta.